Etelä-Karjala - mihin menet maakuntana

Olen jo useamman vuoden seurannut varsin huolestuneena maakunnassa käytävää julkista keskustelua maakunnan tilasta ja sen suunnasta.  Käymme voimakasta sisäistä kamppailua asukkaista ja heidän sijoittumisestaan maakunnan kuntiin. Houkuttimena käytetään erilaisia porkkanoita, joilla ihmisiä yritetään saada oman kunnan asukkaiksi.

Maakunnan veturikaupunkia Lappeenrantaa moititaan milloin mistäkin asiasta sekä  asioiden hoidosta. Arvostelijoihin ovat liittyneet monet toimijat ja henkilöt ympäri maakuntaa. On annettu ohjeita mitä ja kuinka tulisi tehdä sekä mitä pitäisi ottaa huomioon.

Maakunnassa yhteistyön aikaansaaminen vaatii usean vuoden valmistelua, jotta asioissa päästään etenemään. Etenemisen ehdoksi tulee jos jonkinlaisia sopimuksia.

Syksyllä julkaistu professori Koirasen raportti herätti voimakkaan keskustelun ja syyttelyn raportin tilaajia kohtaan. Minusta raportin tilaaminen ja sen julkaiseminen  oli hyvä asia. Siinä tuli varsin selvästi ilmi, että jos maakunnassa ei löydy yksituumaisuutta vaan keskitytään vain pienen piirin toimintojen arvosteluun, niin joku muu päättää asiat puolestamme.  Minusta tosiasiat tulee tunnistaa, olivatpa ne kuinka vaikeita tahansa. Tunnistamisen jälkeen aloitetaan työt yksissä tuumin ja viedään maakuntaa voimakkaasti eteenpäin. Meillä on aivan tarpeeksi ulkoisia uhkia, joten keskinäinen kinastelu on jätettävä viimeistään nyt taakse.

Arvoisat Etelä-Karjalaiset, kutsunkin meitä kaikkia tekemään voimakkaasti työtä maakuntamme hyväksi. Tähän työhön tarvitsemme myös median edustajia mukaan. Mikäli tässä ei onnistuta, on vaara, että jäämme muiden maakuntien jalkoihin tulevaisuuden kehityksessä. Joukkueurheilussa mukana olleena tiedän, kuinka hyvällä yhteispelillä voitetaan, vaikka joukkueessa kaikki eivät olisikaan lajin parhaimmistoa.

Jouni Kemppi